Matin nenään ei enää työ haise

16.02. 07:46

Huhtikuun alussa Finnblastilta eläkkeelle jäävä levyseppähitsaaja Matti Veteläinen kyydittiin viimeisenä työpäivänä töihin vanhalla kuorma-autolla. Kuva: Sari Junnonaho

Sari Junnonaho

Siikajoki/Revonlahti Työnantaja, Finnblast Oy oli tilannut levyseppähitsaaja Matti Veteläiselle viimeisen työpäivän kunniaksi kotoa töihin kuljetuksen. Veteläinen yllättyi iloisesti, kun hänen kaimansa, Matti Vilmusenaho kaartoi pihaan upealla, entisöidyllä Volvo-kuorma-autolla.

Suu oli messingillä, kun Veteläinen loikkasi hytistä alas työmaan pihassa. Vastassa olleet työkaverit jäivät ihastelemaan vanhaa kuorma-autoa, mutta Matti kiirehti jo lämpimään. Pomo toimitti häntä menemään konttoriin kahville, työhaalareita ei pidä enää päälle laittaa. Hetken piipahdus tutussa työpisteessä riitti.

– Täällä tuo työ haisee, lähdetään konttorin puolelle, tuumasi Veteläinen.

Metallimies Matti Veteläisestä tuli vuonna 1970, kun Paavolan nuorisoseuran alakerrassa alkoi yhdeksän kuukautta kestänyt levyseppähitsaajakurssi. Kurssin jälkeen työkokemus karttui ja pisimmän työrupeaman, liki kymmenen vuotta Veteläinen työskenteli Launosen Eikan firmassa, Oulun Kone- ja Putkiasennuksella. Työnantaja vaihtui, kun Launosen yrityksessä oli hiljaisempi hetki.

Seppo Korkala tarvitsi Ruukin Rakennuspalvelulle raudoittajan. Ensimmäinen työmaa oli lokakuussa 1984 Ruukin koeasemalla betoniraudoituksen teko. Firman nimi vaihtui huhtikuussa 1986 ja varsinaiset metallityöt alkoivat Ruukin metallipalvelussa, jonka halli oli Ruukissa. Vuosikymmenen vaihteessa yrityksen nimi muutettiin Finnblastiksi ja toiminta siirtyi Revonlahdelle.

Erityisesti metallipalvelun ensivuodet ovat jääneet Veteläisen mieleen aikana, jolloin kaluston huonotaso korvattiin kädentaidoilla.

– Nykyisin työn teko on helppoa, kun on valmiit leikkeet ja kappaleet ovat mitoissa ja kulmat oikein taivutettuina.

Toimitusjohtaja Seppo Koivuniemi ei säästele kehuja, kun kiittelee firman tähänastisen historian pitkäaikaisinta työntekijää yrityksen menestyksen eteen tekemästä työstä.

– Matti on ollut yksi yrityksen avainhenkilöistä. Hän on niin tekevä ja hänellä on niin monipuolinen ammattitaito, että hän osaa tehdä metallialan töistä mitä vain, kuvailee Koivuniemi ja hänen mietteisiin yhtyvät Matti Laurila ja Seppo Äijälä.

Miehillä on pienoinen huoli, kuinka tullaan toimeen ilman Mattia. Niinkin voi käydä, etteivät pajassa käynnisty työt, kun Veteläinen ei ole avaamassa ovia ja keittämässä työkavereille aamukahveja. Yleensä hän on ollut myös viimeinen hallista lähtijä.

Matti Veteläisen työsarka ei ole rajoittunut halliin, vaan hän on lähtenyt rohkeasti ulkomaita myöten asennus- ja huoltokeikoille. Aina apuna ei ole ollut edes tulkkia, mutta tarvitut työt on tullut tehtyä.

Hyvästä työmoraalista ja yleiskunnosta kertoo se, että lentsujen vuoksi Matille ei ole sairauspäiviä kertynyt. Hän tuumaa hyvän kunnon ja hyvin nukuttujen öiden kantaneen pitkälle.

Vuosien saatossa Veteläinen on siirtänyt osaamistaan nuoremmille heitä kouluttaen. Hän tuumaa, ettei ole ketään opettanut, mutta pomot vakuuttavat, että nuoremmat ovat ottaneet opiksi Matin työtavoista.

Työkaverit tuumaavat Matin kantaneen aina vastuuta niin omista kuin toistenkin työpaikoista. Hommia ei ole jätetty kesken.

– Meillä on paikka aina sinulle, jos haluat tulla eläkkeeltä töihin, lupasi Seppo Koivuniemi.

– Aattelinki kysyä, milloin kasataan tuo kesken oleva tuote, Matti vastasi.

Eläkepäivät koittavat vasta huhtikuun alussa pitämättömien lomien jälkeen. Veteläinen arvelee, ettei jouten tarvitse olla kuin halutessaan, kunhan naapurustolle Luohuan Ylipäässä selviää, että hän on jäänyt eläkkeelle.

– Hommia on tiedossa ja pojan kanssa on ollut puhetta mettähommiin menosta.

Veteläinen tuumaa työn olleen hänen elämässään etusijalla 40 vuoden ajan, mutta nyt malli muuttuu.

– Monesti on liiankin paljon ajatellut työtä, kun työ asiat ovat tulleet uniinkin.

– Kyllä se on outo tunne, kun Matti ei ole hallissa, työkaverit huokaavat.