Kummitäti tutustui Koskinivan tilaan

14.02. 07:23

Sari Junnonaho

Kännykkäkamera oli ahkerassa käytössä, kun kansanedustaja Satu Haapanen (vihr.) tallensi kuvamuistoja kummitilaltaan.

Siikalatva/Rantsila Liisa ja Jukka Ojantakasen lypsykarjatila sai kunnian olla tila, jolta MTK-Pohjois-Suomen kummimaatilatoiminta alkoi.

Tilavierailu Koskinivan tilan marraskuussa 2010 käyttöön otettuun, kahden lypsyrobotin pihattonavettaan alkoi tutustumisella maitohuoneeseen.

Satu Haapanen kertoi tulleensa hakemaan tietoa työnsä tueksi maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsenenä.

Hän esitti lukuisia tarkentavia kysymyksiä Ojantakasten esitellessä navetan toimintoja. Maitotankin kupeella ensimmäistä kautta kansanedustajana toimivalle luokanopettajalle selvisi muun muassa se, mitä tarkoittaa, kun lehmä on ummessa ja miten lehmä saadaan umpeen.

– On teillä täällä hyvät tilat. Todella komea navetta, ihasteli kummitäti.

Jukka Ojantakanen totesi, että he ruokkisivat karjaansa mielellään luonnonmukaisemmin, mutta jotta lehmät tuottaisivat mahdollisimman hyvin, täytyy ruokinnassa tehdä kompromisseja.

Jos tuottajalle maksettaisiin tuotantokustannukset korvaavaa hintaa, ei tuottajan tarvitsisi hakea tulosta tehokkuudella.

Tuotantotiloihin tutustumisen ohessa Haapanen tutustui yrittäjäpariskunnan henkilöhistoriaan ja kyseli heidän taustoistaan.

Jukka Ojantakanen kertoi heidän olevan tilan kolmas sukupolvi Ojantakasia.

– Ei haluttas tilan pitoa lopettaa, jos valtio antaa työmahdollisuudet, kuvaili Jukka.

– Tuntuuko, että kohta omasta pussista joudutte maksamaan, kyseli Haapanen.

Haapanen kantoi huolta maatalousyrittäjien jaksamisesta ja kyseli lomituspalveluista. MTK-Pohjois-Suomen järjestöagrologi Sirpa Törmikoski toivoi, että Mela antaisi lomituspalveluiden järjestämisestä nykyistä tarkemmat ohjeet. Nykyisin lomituspalveluyksikön viranhaltijoista riippuu, millä tavalla ohjeita tulkitaan. Toisissa yksiköissä henki on lomittajien työmotivaatiota kohottava ja toisissa taas latistava, kun jouston varaa ei lomahallinnossa tunneta.

Satu Haapanen aikoi viedä tärkeimpänä terveisinä maa- ja metsätalousvaliokuntaan tiedon, että maatalousyrittäjien rankaiseminen inhimillisistä virheistä täytyy lopettaa. Nykykäytännön mukaan yksi rasti väärässä ruudussa tai korvamerkkivirhe, voi johtaa huomattavaan taloudelliseen menetykseen tukileikkauksen vuoksi.

– Tämä on tosi mukava ammatti, jossa saa eläinten ja luonnon kanssa touhuta, mutta jostakin syystä virkamieskunta on käytännöstä vieraantunut. Henkinen paine on suuri tarkastusten takia, vaikka parhaamme yritetään. Byrokratian vaatimukset ovat menneet eläinten hyvinvoinnin ja tuotannon edelle, kuvaili Jukka Ojantakanen.

– Kun nähdään, että ihminen hoitaa hommansa, pitäisi sellaiset tilat rauhoittaa turhilta tarkastuksilta, tuumi Haapanen.

Toinen merkittävä asia on saada tuottajahinnat oikealle tasolle.

Haapanen totesi olevansa viljan ja karjankasvattajien puolella siinä, että tuotteiden hinnan nousun pitäisi näkyä myös tuottajan pussissa eikä lihottaa kauppaa.

Kun tuottajahinnat eivät nouse, ei juuri suuren navettainvestoinnin tehnyt tila voi palkata auttavia käsipareja, vaikka työtä kyllä olisi tehtäväksi pitkälle automatisoidussakin navetassa.

Keskusteluissa nousi esille myös biopolttoainetuotannon mahdollisuuksien avaaminen pienille laitoksille. Sähkön tai polttoaineen valmistukseen löytyvää lantaa kyllä on tarjolla.

Sirpa Törmikoski kantoi huolta sukupolvenvaihdosta suunnittelevien tilojen vähenemisestä. Rahaa tarvittaisiin nopeasti Maatilatalouden kehittämisrahastoon, jotta sukupolvenvaihdokset ja maatalouden rakenteen kehittäminen eivät olisi rahasta kiinni.

MTK Pohjois-Suomen toiminnanjohtaja Matti Perälältä yhtyi tähän huoleen ja totesi, että kotimainen tuotanto on vaarassa vähentyä, ellei tiloille saada jatkajia ja toteutettua tarvittavia investointeja.

Satu Haapanen halasi hyvästiksi Liisaa ja Jukkaa. Hän lupasi, ettei kummisuhde jää yhteen tilavierailuun.

– Toivon, että pystyn olemaan teille henkilö, johon on helppo ottaa yhteyttä. Toivottavasti pystyn olemaan apuna viestin viennissä Arkadianmäelle päin. Olen oppinut tänään paljon asioita, kuvaili Satu Haapanen.