SIIKAJOKI/RUUKKI Heinäkuussa avattu Siikasalon seurakunnan Mirjan ja Maunon tupa on paikkansa lunastanut. Toimintaa alulle auttanut diakonissa Lahja Rautiola ihastelee yhteisen kahvittelu- ja jutustelupaikan lentävää lähtöä.

– Työntekijät ovat olleet alusta asti innostuneita ja lähteneet vauhdilla mukaan, hän myhäilee.

Tupa on auki viitenä päivänä viikossa täysin vapaaehtoisvoimin. Innokkaita työntekijöitä on noin 50 eri puolilta laajaa Siikasalon seurakuntaa. Suurin osa heistä on naisia, mutta onpa mukaan lähtenyt kymmenkunta miestäkin. Ja moni mies kuulemma harkitsee riveihin liittymistä.

– Vapaaehtoisia on ollut sopivasti. Nyt tuvalla on kerrallaan kaksi työntekijää, Rautiola kertoo.

Iloiseen joukkoon mahtuu lisää uusia jäseniä ja varsinkin miehiä. Asiasta kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä Lahja Rautiolaan. Tuvan työntekijöille seurakunta järjestää vapaaehtoistyön koulutuksen ja he tekevät opintoretkiä muihin lähimmäisen kammareihin.

TUVAN ovi käy aukioloaikoina ahkerasti. Kävijämäärä kasvaa koko ajan ja kerran paikalla poikenneet tulevat yleensä toistekin. Työntekijöistä on ollut mukava huomata, että tuvalla viihdytään.

– Kaikki kävijät sanoo, että tupa on tarpeeseen, työntekijäkaartiin kuuluva Raili Haapala kertoo iloisena.

Kävijät ovat kaiken ikäisiä: nuoria äitejä lapsineen, vanhuksia ja vielä työelämässäkin olevia. Kahville tullaan joka kylältä, jopa Vihannista ja Raahesta saakka. Yksinasuville vanhuksille tuvan väki ovat tärkeää ja virkistävää juttuseuraa, jota kotona ei ole.

Kävijöistä osa on nuoria miehiä joista monet tulevat vastaanottokeskuksesta, työntekijät kertovat. Vanhempia herroja paikalle taitaa joskus vetää itse leivottu pulla, joka muistuttaa siitä äidin leipomasta.

– Ei miehet pelkää tänne tulla, nauraa tuvan työntekijä Anneli Ojala.

VAPAAEHTOISET työntekijätkin kokevat olevansa saamapuolella. Naiset luettelevat työvuoron antimia: näkee ruukkilaisia, saa vaihtaa ajatuksia ja puhua hullujakin välillä.

– Saa tuntea itsensä tärkeäksi, ei mene aika hukkaan. Toiset kaukaa kyliltä tulevat sanovat, että työpäivä on kuin lomapäivä, naurahtaa Haapala.

– Voi itsekkäästi sanoa, että kotona olevalle työvuoro on oikea henkireikä, Anja Hemmi toteaa tyytyväisenä.

Työvuoron käy pari kertaa kuukaudessa tekemässä myös Alpo Lyly.

– Joo, tämä on kotiväen mieluinen paikka, hän naurahtaa.

Mirjan ja Maunon tuvan viihtyisä henki rakentuu juuri työntekijöiden sydämellisestä ilosta ja läsnäolemisen riemusta, Rautiola pohtii. Hän on tyytyväinen, että tuvasta on onnistuttu rakentamaan kodinomainen paikka istahtaa ja kerätä voimia.

– Tuvassa ja sen työssä seurakunta on laskeutunut normaaliin arkielämään ihmisten keskelle, kiteyttää Hemmi tuvan toiminnan perusajatuksen.

LÄHIMMÄISTYÖ Mirjan ja Maunon tuvalla saa koko ajan uusia muotoja. Huhtikuussa seurakuntatapahtuman yhteydessä työntekijät lähtevät kyläilemään Mäkelänrinteelle, Puistolaan ja Paavola-talolle. Tämän kuun aikana vielä nousee Paavolaan tupalaisten viihtyisä kahvikota.

Lisäksi tuvalla kokoontuu joka torstai sukkakerho, joka on muuttanut nimensä Ilona käsityöpiiriksi.

– Nimi tulee siitä että piirissä on paljon iloa ja tehdään käsityöitä. Muutakin kuin sukkia, valottaa Rautiola nimiasiaa.

Piiriin saa Haapalan mukaan tulla harjoittelemaankin. Jos sukan kantapään salat haluaa oppia, niin piiriläiset lupaavat auttaa.

Myös maahanmuuttajatyötä tehdään omalla tavalla. Vietnamista lähtöisin oleva Hok Tsiu on seurakunnassa työharjoittelussa ja tupa on yksi hänen toimipaikkansa.

Ja vielä eräs uusi toimintamuoto on tarjota tilat muidenkin käyttöön. Eri yhdistykset ja järjestöt voivat kokoontua tilaisuuksiinsa tuvalle iltapäivällä, kun varsinainen toiminta loppuu. Seurakunta ei peri tilasta vuokraa.

– Näin haluamme ilmentää, että tupa on yhteinen. Haluamme sulkea kaikki seurakuntalaiset yhteiseen kotiin, Rautiola kertoo.

Tuvalla kävijät voivat maksaa vapaaehtoista kahvirahaa, jonka tuotto käytetään toistaiseksi sen toiminnan tukemiseen. Rautiola kertoo, että jatkossa osa tuotosta on tarkoitus ohjata vähävaraisten lapsiperheiden virkistystoimintaan.