Vastaus löytyy saman tien varrella olevasta turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksesta. Siitä, josta ollaan kuntalaisten keskuudessa jyrkästi kahta mieltä. Kolmatta mieltä olevat eivät ole yhtä jyrkkiä, sillä he katsovat jatkuvasti kurjistuvia työllisyystilastoja.

Monikulttuurisuus on aihe, joka ei kerää sankoin joukoin väkeä koulutustilaisuuksiin, mutta joka puhututtaa lopulta lähes jokaista kunnan asukasta. Siikajoen kunnanvirastolla aiheeseen paneuduttiin Muutoksessa mukana -nimisen, Maaseudun Sivistysliiton johtaman monikulttuurisuushankkeen tiimoilta.

Projektikoordinaattori Virpi Harilahti-Juola johdatteli monikulttuurisessa ympäristössä työskenteleviä ja aiheesta kiinnostuneita kuntalaisia kotouttamisen perusteisiin.

– Ei vieraiden vastaan ottaminen kuulu vain viranhaltijoille, vaan se koskee meitä jokaista. Ennen tämän tilaisuuden alkua tuohon aulaan tuli mies, joka oli juuri muuttanut Siikajoelle. Hän halusi tietää, mitä täällä voi harrastaa, ja niin me aloimme ottaa asiasta selvää, pohjustaa Harilahti-Juola.

Evakoista pitkänmatkalaisiin

Monikulttuurisuus kuulostaa nykytermiltä, mutta sen sisältö on yhtä vanha kuin ihmisyhteisöjen historia. Ruukin vastaanottokeskuksessa alkumetreiltä saakka työskennellyt Anu Alapere palautteli mieleen 1940-luvulla saapuneet evakot, jotka erottuivat paikallisten joukosta erilaisen kulttuuritaustansa vuoksi, vaikka edustivatkin samaa kansallisuutta:

– Evakot toivat omia vieraita tapojaan Ruukkiin jo 1940-luvulla. Vieläkin he erottuvat positiivisesti ylläpitämällä omia esimerkiksi pääsiäisen viettoon liittyviä traditioitaan, muistuttaa Alapere.

Vastaanottokeskus avattiin Ruukkiin 16 vuotta sitten. Alku ei ollut kotouttamisen näkökulmasta kovinkaan onnistunut, sillä ensimmäisessä aallossa saapui lähinnä venäläisiä ja virolaisia miehiä, joiden turvapaikan tarve herätti kuntalaisissa epäluuloja. Sittemmin Suomi kiristi kriteereitä, ja turvapaikanhakijoita saapui esimerkiksi Zairesta, Perusta ja Sri-Lankasta.

– Ystävystymistä paikkakuntalaisten kanssa yritettiin alkuun monenlaisilla keinoilla. Oli hankijalkapallo-otteluita ja maaesittelyjä, joissa kävikin mukavasti väkeä, muistelee Alapere.

Kotouttamista on opittu Siikajoella, myös kantapään kautta. Monikulttuurisuuteen liittyvät haasteet kun eivät ole ollenkaan yksiselitteisiä. Avointa keskustelua ja kohtaamista hidastavat puolin ja toisin tiedon puute, välinpitämättömyys ja jopa ylemmyyden tunne.

Yhteisöllisyyden puolet

Vieraat tuovat mukanaan uusia tapoja ja ajatusmalleja. Osa niistä eli omassakin kulttuurissamme vielä muutama vuosikymmen sitten. Yksi näistä on yhteisöllisyys. Siikajoen kunnanjohtaja Kaisu Tuomi ei pidä puheista, joiden mukaan yhteisöllisyys olisi kadonnut suomalaisesta kulttuurista.

– Meillä yhteiskunta huolehtii monista sellaisista asioista, jotka jäävät muualla sukulaisten ja lähipiirin hoidettavaksi. Yhteisöllisyys on rakentunut täällä toisella tavalla, eikä se tarkoita, ettei sitä olisi olemassakaan, näkee Tuomi.

Kunnanjohtajan ominaisuudessa Tuomi valotti myös vastaanottokeskuksen tulevaisuutta. Syksyn kuluessa paikkamäärää on tarkoitus nostaa 150 asukkaasta 180 turvapaikanhakijaan. Tuomen mielestä valtio on jopa liiankin hätäinen suunnitellessaan toimintojen laajentamista. Hyvä kun kunnilta muistetaan edes kysäistä niitä koskevista kaavailuista, vaikka ratkaisut edellyttävät valtuuston hyväksyntää.

Ruukkiin saapuvat turvapaikanhakijat eivät asioi Ruukin terveyskeskuksessa, sillä resurssit eivät riitä. Tuomi muistuttaa muutenkin, että kunnan on pidettävä ohjakset käsissään. Kun paikkakunnalle saapuu suuri määrä uusia lapsiperheitä, täytyy palvelurakenteen vastata niiden tarpeita. Erityisesti tämä koskettaa kunnan koulutoimea.

Monikulttuurisuuteen panostetaan Ruukin koululla pian alkavan Moku-hankkeen kautta. Opettaja Anne Kujanpää kertoo, että hankkeen puitteissa kouluille laaditaan monikulttuurisuussuunnitelma.

Äidinkielen tärkeys

Kotouttamisesta kimmonneet kommentit herättivät vilkasta keskustelua. Terveydenhoitaja Sirkku Heilala kysyi sivistystoimenjohtajalta ja Ruukin koulun opettajilta, saavatko kuntalaisen asemassa olevat vietnamilaislapset oman äidinkielen opetusta.

– Eivät saa. Soitin konsulaattiin saakka, mutta sellaista opettajaa ei ollut tarjolla, vastasi sivistystoimenjohtaja Tero Varis.

Moniin muihin lapsiin verrattuna vietnamilaiset ovat onnellisessa asemassa: he saavat äidinkielen opetusta vapaa-ajallaan luku- ja kirjoitustaitoisilta yhteisönsä jäseniltä. Sosiaalityöntekijä Birgitta Ala-aho tietää, että vietnamilaislasten päivä on melko tarkoin rytmitetty myös iltaohjelman osalta.

Keskustelijat olivat yhtä mieltä siitä, että maahanmuuttajien on opittava suomen kieli selvitäkseen arkipäivästä ja kotoutuakseen Suomeen. Ruukin maaseutuopistolla äidinkieltä opettava Minna-Mari Niskasaari tietää kuitenkin myös oman äidinkielen tärkeyden.

– Sanotaan, että lapset oppivat pian uuden kielen. Kaikkien osalta se ei pidä paikkaansa. Opetin maahanmuuttajalapsia Vantaalla. Osa heistä jäi väliinputoajiksi, sillä he eivät oppineet helposti suomea, eikä heille opetettu omaa äidinkieltään, kertoo Niskasaari.

Monikulttuurisuuskoulutukselle oli selvä tilaus. Muutoksessa mukana -hanke jatkuu, joten mukaan ehtii vielä. Tarkemmasta ohjelmasta löytyy tietoja osoitteesta www.msl.fi.