Siikalatva/Pulkkila Viime viikolla alkanut ravustuskausi paljasti Lamujoella tuhoisan rapuruttoepidemian. Pulkkilan kirkonkylällä Pappilankoskeen lasketuista merroista löytyi heti kuolleita rapuja. Ravut ovat kuolleet myös sumppuihin.

– Jo ennen kauden alkamista löytyi rannoilta kuolleita rapuja, kertoo Pulkkilan kalastuskunnan puheenjohtaja Taisto Virkkunen.

Elintarviketurvallisuusviraston (Evira) tutkimuksissa tauti on varmistunut rapurutoksi.

Pulkkilassa rutto on jo rapukannan tuhonnut. Virkkusen mukaan eläviä rapuja ei kirkonkylän tienoilta enää löydy. Tauti on leviämässä vähitellen yläjuoksulle Niemenkoskea kohti ja kuolleita rapuja on saatu jo läheltä Launolan kalastuskunnan rajaa. Alajuoksulle tauti etenee varmasti.

– Siikajoessa ei ole vielä ruttoa todettu, mutta kyllä se sinne menee ja varmasti mereen asti. Mitään ei voi tehdä, Virkkunen huokaa.

Hän pitää melko varmana, että tauti on ilmaantunut jokeen tämän kesän aikana, sillä tartunta näkyy rapukannassa nopeasti. Ruton saaneet ravut kuolevat tautiin 1-2 viikossa.

Monet eri tekijät vaikuttavat rapuruton leviämiseen, mutta Virkkusen mukaan huonosti pestyt ja kuivatut kalastusvälineet ovat taudin tehokkaimpia levittäjiä.

– Rutto on tullut jokeen ehkä jonkun kalamiehen varusteissa. Jokeen on istutettu kirjolohta ja taimenta, joten pyytäjiä käy laajalta alueelta, hän sanoo.

Ylävirtaan ruttoa levittävät joenpohjassa mönkivät ravut ja niitäkin nopeammin pyyntivälineet. Alavirtaan tauti etenee lisäksi veden mukana.

– Leviämistä voi hidastaa siten, ettei pyydyksiä siirretä muualle ruttoalueelta, painottaa hydrobiologi Kimmo Aronsuu Pohjois-Pohjanmaan ely-keskuksesta.

Jos kalastus- tai ravustusvälineitä siirtää toisiin pyyntipaikkoihin, tulee ne desinfioida erittäin huolellisesti.

Kortteisen tekoaltaan rapukannalla on hyvät mahdollisuudet säästyä epidemialta, sillä pato estää rapujen nousemisen. Siksi suuri vastuu onkin nyt ravustajilla.

– Nyt ei pitäisi missään tapauksessa viedä mertoja Kortteiseen, ei ainakaan ilman perusteellista desinfiointia, Aronsuu teroittaa.

Joen rapukanta vaikuttaa siihen, miten nopeasti tauti leviää alajuoksulle. Jos joessa on pitkiä ravuttomia jaksoja, etenee tartunta hitaammin. Aronsuun mukaan on suuri vaara, että rutto hävittää ravut Pappilankosken alapuolelta aina Siikajokea myöten.

Rapurutto on kova isku Lamujokivarren asukkaille. Joen hyvä rapukanta on tuonut mukavia lisätuloja Virkkusen nopean arvion mukaan noin 60 ravustajalle. Joesta on parhaina vuosina nostettu jopa 10 000 rapua kauden aikana. Rahassa mitattuna saaliin arvo on lähes sama.

Tällä hetkellä ei voi tehdä muuta kuin odottaa, että tauti käy läpi koko joen ja häviää, kun viimeinenkin taudinkantaja on kuollut. Tuhon jälkeen joki on tutkittava ja todettava puhtaaksi.

– Menee ainakin viisi vuotta, ennen kuin uutta voi istuttaa. Ja vie vähintään 15-20 vuotta, ennen kuin joessa on uusi kanta. Tämä on iso vahinko, Virkkunen harmittelee.

Koska ravun kalataloudellinen merkitys on huomattava, on Aronsuu sitä mieltä, että kantaa kannattaa aikaan aktiivisesti elvyttää.

– Kun tilanne selviää, kannattaa panostaa elvyttämiseen, Aronsuu kannustaa.